lainsuojaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

lain +‎ -suojaton

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: lain‧suo‧ja‧ton
  • IPA(key): /ˈlɑinˌsuojɑton/

Noun[edit]

lainsuojaton

  1. An outlaw.

Declension[edit]

Inflection of lainsuojaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative lainsuojaton lainsuojattomat
genitive lainsuojattoman lainsuojattomien
partitive lainsuojatonta lainsuojattomia
illative lainsuojattomaan lainsuojattomiin
singular plural
nominative lainsuojaton lainsuojattomat
accusative nom. lainsuojaton lainsuojattomat
gen. lainsuojattoman
genitive lainsuojattoman lainsuojattomien
lainsuojatontenrare
partitive lainsuojatonta lainsuojattomia
inessive lainsuojattomassa lainsuojattomissa
elative lainsuojattomasta lainsuojattomista
illative lainsuojattomaan lainsuojattomiin
adessive lainsuojattomalla lainsuojattomilla
ablative lainsuojattomalta lainsuojattomilta
allative lainsuojattomalle lainsuojattomille
essive lainsuojattomana lainsuojattomina
translative lainsuojattomaksi lainsuojattomiksi
instructive lainsuojattomin
abessive lainsuojattomatta lainsuojattomitta
comitative lainsuojattomine

See also[edit]