lannistumattomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

lannistumaton +‎ -uus

Noun[edit]

lannistumattomuus

  1. resilience

Declension[edit]

Inflection of lannistumattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative lannistumattomuus lannistumattomuudet
genitive lannistumattomuuden lannistumattomuuksien
partitive lannistumattomuutta lannistumattomuuksia
illative lannistumattomuuteen lannistumattomuuksiin
singular plural
nominative lannistumattomuus lannistumattomuudet
accusative nom. lannistumattomuus lannistumattomuudet
gen. lannistumattomuuden
genitive lannistumattomuuden lannistumattomuuksien
partitive lannistumattomuutta lannistumattomuuksia
inessive lannistumattomuudessa lannistumattomuuksissa
elative lannistumattomuudesta lannistumattomuuksista
illative lannistumattomuuteen lannistumattomuuksiin
adessive lannistumattomuudella lannistumattomuuksilla
ablative lannistumattomuudelta lannistumattomuuksilta
allative lannistumattomuudelle lannistumattomuuksille
essive lannistumattomuutena lannistumattomuuksina
translative lannistumattomuudeksi lannistumattomuuksiksi
instructive lannistumattomuuksin
abessive lannistumattomuudetta lannistumattomuuksitta
comitative lannistumattomuuksineen