lokatiivi
Definition from Wiktionary, the free dictionary
Finnish[edit]
Noun[edit]
lokatiivi
- (grammar) locative case, locative (grammatical case)
Declension[edit]
| singular | plural | ||
|---|---|---|---|
| nominative | lokatiivi | lokatiivit | |
| accusative | nom.? | lokatiivi | lokatiivit |
| gen. | lokatiivin | ||
| genitive | lokatiivin | lokatiivien | |
| partitive | lokatiivia | lokatiiveja | |
| inessive | lokatiivissa | lokatiiveissa | |
| elative | lokatiivista | lokatiiveista | |
| illative | lokatiiviin | lokatiiveihin | |
| adessive | lokatiivilla | lokatiiveilla | |
| ablative | lokatiivilta | lokatiiveilta | |
| allative | lokatiivilleˣ | lokatiiveilleˣ | |
| essive | lokatiivina | lokatiiveina | |
| translative | lokatiiviksi | lokatiiveiksi | |
| instructive | — | lokatiivein | |
| abessive | lokatiivitta | lokatiiveitta | |
| comitative | — | lokatiiveineen | |
