loppukiri
Finnish
Etymology
loppu- (“final”) + kiri (“spurt”)
Noun
loppukiri
- final spurt (increased effort towards the end of an action)
- kick (an increase in speed in the final part of a running race)
- Hän aloitti loppukirinsä liian aikaisin ja väsähti sata metriä ennen maaliviivaa.
- He started his final spurt too early and ran out of steam one hundred meters before the finish line.
- Hän aloitti loppukirinsä liian aikaisin ja väsähti sata metriä ennen maaliviivaa.
Declension
Inflection of loppukiri (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | loppukiri | loppukirit | |
genitive | loppukirin | loppukirien | |
partitive | loppukiriä | loppukirejä | |
illative | loppukiriin | loppukireihin | |
singular | plural | ||
nominative | loppukiri | loppukirit | |
accusative | nom. | loppukiri | loppukirit |
gen. | loppukirin | ||
genitive | loppukirin | loppukirien | |
partitive | loppukiriä | loppukirejä | |
inessive | loppukirissä | loppukireissä | |
elative | loppukiristä | loppukireistä | |
illative | loppukiriin | loppukireihin | |
adessive | loppukirillä | loppukireillä | |
ablative | loppukiriltä | loppukireiltä | |
allative | loppukirille | loppukireille | |
essive | loppukirinä | loppukireinä | |
translative | loppukiriksi | loppukireiksi | |
abessive | loppukirittä | loppukireittä | |
instructive | — | loppukirein | |
comitative | See the possessive forms below. |