lukutaitoinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

lukutaito +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: lu‧ku‧tai‧toi‧nen

Adjective[edit]

lukutaitoinen ‎(comparative lukutaitoisempi, superlative lukutaitoisin)

  1. Literate.

Declension[edit]

Inflection of lukutaitoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative lukutaitoinen lukutaitoiset
genitive lukutaitoisen lukutaitoisten
lukutaitoisien
partitive lukutaitoista lukutaitoisia
illative lukutaitoiseen lukutaitoisiin
singular plural
nominative lukutaitoinen lukutaitoiset
accusative nom.? lukutaitoinen lukutaitoiset
gen. lukutaitoisen
genitive lukutaitoisen lukutaitoisten
lukutaitoisien
partitive lukutaitoista lukutaitoisia
inessive lukutaitoisessa lukutaitoisissa
elative lukutaitoisesta lukutaitoisista
illative lukutaitoiseen lukutaitoisiin
adessive lukutaitoisella lukutaitoisilla
ablative lukutaitoiselta lukutaitoisilta
allative lukutaitoiselleˣ lukutaitoisilleˣ
essive lukutaitoisena lukutaitoisina
translative lukutaitoiseksi lukutaitoisiksi
instructive lukutaitoisin
abessive lukutaitoisetta lukutaitoisitta
comitative lukutaitoisine

Antonyms[edit]