maailmankieli

Finnish

Etymology

maailman +‎ kieli

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑːˌilmɑnˌkie̯li/, [ˈmɑ̝ːˌilmɑ̝ŋˌk̟ie̞̯li]
• Hyphenation: maa‧il‧man‧kie‧li

Noun

maailmankieli

1. world language

Declension

Inflection of maailmankieli (Kotus type 24/uni, no gradation)
nominative		maailmankieli	maailmankielet
genitive		maailmankielen	maailmankielien maailmankielten
partitive		maailmankieltä	maailmankieliä
illative		maailmankieleen	maailmankieliin
		singular	plural
nominative		maailmankieli	maailmankielet
accusative	nom.	maailmankieli	maailmankielet
	gen.	maailmankielen
genitive		maailmankielen	maailmankielien maailmankielten
partitive		maailmankieltä	maailmankieliä
inessive		maailmankielessä	maailmankielissä
elative		maailmankielestä	maailmankielistä
illative		maailmankieleen	maailmankieliin
adessive		maailmankielellä	maailmankielillä
ablative		maailmankieleltä	maailmankieliltä
allative		maailmankielelle	maailmankielille
essive		maailmankielenä	maailmankielinä
translative		maailmankieleksi	maailmankieliksi
abessive		maailmankielettä	maailmankielittä
instructive		—	maailmankielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of maailmankieli (Kotus type 24/uni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative maailmankieleni maailmankieleni accusative nom. maailmankieleni maailmankieleni gen. maailmankieleni genitive maailmankieleni maailmankielieni maailmankielteni partitive maailmankieltäni maailmankieliäni inessive maailmankielessäni maailmankielissäni elative maailmankielestäni maailmankielistäni illative maailmankieleeni maailmankieliini adessive maailmankielelläni maailmankielilläni ablative maailmankieleltäni maailmankieliltäni allative maailmankielelleni maailmankielilleni essive maailmankielenäni maailmankielinäni translative maailmankielekseni maailmankielikseni abessive maailmankielettäni maailmankielittäni instructive — — comitative — maailmankielineni second-person singular possessor singular plural nominative maailmankielesi maailmankielesi accusative nom. maailmankielesi maailmankielesi gen. maailmankielesi genitive maailmankielesi maailmankieliesi maailmankieltesi partitive maailmankieltäsi maailmankieliäsi inessive maailmankielessäsi maailmankielissäsi elative maailmankielestäsi maailmankielistäsi illative maailmankieleesi maailmankieliisi adessive maailmankielelläsi maailmankielilläsi ablative maailmankieleltäsi maailmankieliltäsi allative maailmankielellesi maailmankielillesi essive maailmankielenäsi maailmankielinäsi translative maailmankieleksesi maailmankieliksesi abessive maailmankielettäsi maailmankielittäsi instructive — — comitative — maailmankielinesi first-person plural possessor singular plural nominative maailmankielemme maailmankielemme accusative nom. maailmankielemme maailmankielemme gen. maailmankielemme genitive maailmankielemme maailmankieliemme maailmankieltemme partitive maailmankieltämme maailmankieliämme inessive maailmankielessämme maailmankielissämme elative maailmankielestämme maailmankielistämme illative maailmankieleemme maailmankieliimme adessive maailmankielellämme maailmankielillämme ablative maailmankieleltämme maailmankieliltämme allative maailmankielellemme maailmankielillemme essive maailmankielenämme maailmankielinämme translative maailmankieleksemme maailmankieliksemme abessive maailmankielettämme maailmankielittämme instructive — — comitative — maailmankielinemme second-person plural possessor singular plural nominative maailmankielenne maailmankielenne accusative nom. maailmankielenne maailmankielenne gen. maailmankielenne genitive maailmankielenne maailmankielienne maailmankieltenne partitive maailmankieltänne maailmankieliänne inessive maailmankielessänne maailmankielissänne elative maailmankielestänne maailmankielistänne illative maailmankieleenne maailmankieliinne adessive maailmankielellänne maailmankielillänne ablative maailmankieleltänne maailmankieliltänne allative maailmankielellenne maailmankielillenne essive maailmankielenänne maailmankielinänne translative maailmankieleksenne maailmankieliksenne abessive maailmankielettänne maailmankielittänne instructive — — comitative — maailmankielinenne third-person possessor singular plural nominative maailmankielensä maailmankielensä accusative nom. maailmankielensä maailmankielensä gen. maailmankielensä genitive maailmankielensä maailmankieliensä maailmankieltensä partitive maailmankieltään maailmankieltänsä maailmankieliään maailmankieliänsä inessive maailmankielessään maailmankielessänsä maailmankielissään maailmankielissänsä elative maailmankielestään maailmankielestänsä maailmankielistään maailmankielistänsä illative maailmankieleensä maailmankieliinsä adessive maailmankielellään maailmankielellänsä maailmankielillään maailmankielillänsä ablative maailmankieleltään maailmankieleltänsä maailmankieliltään maailmankieliltänsä allative maailmankielelleen maailmankielellensä maailmankielilleen maailmankielillensä essive maailmankielenään maailmankielenänsä maailmankielinään maailmankielinänsä translative maailmankielekseen maailmankieleksensä maailmankielikseen maailmankieliksensä abessive maailmankielettään maailmankielettänsä maailmankielittään maailmankielittänsä instructive — — comitative — maailmankielineen maailmankielinensä