miellyttävä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

miellyttävä (comparative miellyttävämpi, superlative miellyttävin)

  1. pleasant

Declension[edit]

Inflection of miellyttävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative miellyttävä miellyttävät
genitive miellyttävän miellyttävien
partitive miellyttävää miellyttäviä
illative miellyttävään miellyttäviin
singular plural
nominative miellyttävä miellyttävät
accusative nom. miellyttävä miellyttävät
gen. miellyttävän
genitive miellyttävän miellyttävien
miellyttäväinrare
partitive miellyttävää miellyttäviä
inessive miellyttävässä miellyttävissä
elative miellyttävästä miellyttävistä
illative miellyttävään miellyttäviin
adessive miellyttävällä miellyttävillä
ablative miellyttävältä miellyttäviltä
allative miellyttävälle miellyttäville
essive miellyttävänä miellyttävinä
translative miellyttäväksi miellyttäviksi
instructive miellyttävin
abessive miellyttävättä miellyttävittä
comitative miellyttävine
Possessive forms of miellyttävä (type koira)
possessor singular plural
1st person miellyttäväni miellyttävämme
2nd person miellyttäväsi miellyttävänne
3rd person miellyttävänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Participle[edit]

miellyttävä

  1. Present active participle of miellyttää.

Participle[edit]

miellyttävä

  1. Present passive participle of mieltyä.

Anagrams[edit]