moitteeton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

moite +‎ -ton

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmoi̯tːeːton/, [ˈmo̞i̯t̪ːe̞ːt̪o̞n]
  • Rhymes: -oitːeːton
  • Syllabification: moit‧tee‧ton

Adjective[edit]

moitteeton (comparative moitteettomampi, superlative moitteettomin)

  1. flawless, immaculate
  2. irreproachable, blameless

Declension[edit]

Inflection of moitteeton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative moitteeton moitteettomat
genitive moitteettoman moitteettomien
partitive moitteetonta moitteettomia
illative moitteettomaan moitteettomiin
singular plural
nominative moitteeton moitteettomat
accusative nom. moitteeton moitteettomat
gen. moitteettoman
genitive moitteettoman moitteettomien
moitteetontenrare
partitive moitteetonta moitteettomia
inessive moitteettomassa moitteettomissa
elative moitteettomasta moitteettomista
illative moitteettomaan moitteettomiin
adessive moitteettomalla moitteettomilla
ablative moitteettomalta moitteettomilta
allative moitteettomalle moitteettomille
essive moitteettomana moitteettomina
translative moitteettomaksi moitteettomiksi
instructive moitteettomin
abessive moitteettomatta moitteettomitta
comitative moitteettomine
Possessive forms of moitteeton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person moitteettomani moitteettomamme
2nd person moitteettomasi moitteettomanne
3rd person moitteettomansa

Derived terms[edit]