moitteeton

Finnish

Etymology

moite +‎ -ton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoi̯tːeːton/, [ˈmo̞i̯t̪ːe̞ːt̪o̞n]
• Rhymes: -oitːeːton
• Syllabification^(key): moit‧tee‧ton

Adjective

moitteeton (comparative moitteettomampi, superlative moitteettomin)

1. flawless, immaculate
2. irreproachable, blameless

Declension

Inflection of moitteeton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		moitteeton	moitteettomat
genitive		moitteettoman	moitteettomien
partitive		moitteetonta	moitteettomia
illative		moitteettomaan	moitteettomiin
		singular	plural
nominative		moitteeton	moitteettomat
accusative	nom.	moitteeton	moitteettomat
	gen.	moitteettoman
genitive		moitteettoman	moitteettomien moitteetontenrare
partitive		moitteetonta	moitteettomia
inessive		moitteettomassa	moitteettomissa
elative		moitteettomasta	moitteettomista
illative		moitteettomaan	moitteettomiin
adessive		moitteettomalla	moitteettomilla
ablative		moitteettomalta	moitteettomilta
allative		moitteettomalle	moitteettomille
essive		moitteettomana	moitteettomina
translative		moitteettomaksi	moitteettomiksi
abessive		moitteettomatta	moitteettomitta
instructive		—	moitteettomin
comitative		—	moitteettomine

Possessive forms of moitteeton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative moitteettomani moitteettomani accusative nom. moitteettomani moitteettomani gen. moitteettomani genitive moitteettomani moitteettomieni moitteetontenirare partitive moitteetontani moitteettomiani inessive moitteettomassani moitteettomissani elative moitteettomastani moitteettomistani illative moitteettomaani moitteettomiini adessive moitteettomallani moitteettomillani ablative moitteettomaltani moitteettomiltani allative moitteettomalleni moitteettomilleni essive moitteettomanani moitteettominani translative moitteettomakseni moitteettomikseni abessive moitteettomattani moitteettomittani instructive — — comitative — moitteettomineni second-person singular possessor singular plural nominative moitteettomasi moitteettomasi accusative nom. moitteettomasi moitteettomasi gen. moitteettomasi genitive moitteettomasi moitteettomiesi moitteetontesirare partitive moitteetontasi moitteettomiasi inessive moitteettomassasi moitteettomissasi elative moitteettomastasi moitteettomistasi illative moitteettomaasi moitteettomiisi adessive moitteettomallasi moitteettomillasi ablative moitteettomaltasi moitteettomiltasi allative moitteettomallesi moitteettomillesi essive moitteettomanasi moitteettominasi translative moitteettomaksesi moitteettomiksesi abessive moitteettomattasi moitteettomittasi instructive — — comitative — moitteettominesi first-person plural possessor singular plural nominative moitteettomamme moitteettomamme accusative nom. moitteettomamme moitteettomamme gen. moitteettomamme genitive moitteettomamme moitteettomiemme moitteetontemmerare partitive moitteetontamme moitteettomiamme inessive moitteettomassamme moitteettomissamme elative moitteettomastamme moitteettomistamme illative moitteettomaamme moitteettomiimme adessive moitteettomallamme moitteettomillamme ablative moitteettomaltamme moitteettomiltamme allative moitteettomallemme moitteettomillemme essive moitteettomanamme moitteettominamme translative moitteettomaksemme moitteettomiksemme abessive moitteettomattamme moitteettomittamme instructive — — comitative — moitteettominemme second-person plural possessor singular plural nominative moitteettomanne moitteettomanne accusative nom. moitteettomanne moitteettomanne gen. moitteettomanne genitive moitteettomanne moitteettomienne moitteetontennerare partitive moitteetontanne moitteettomianne inessive moitteettomassanne moitteettomissanne elative moitteettomastanne moitteettomistanne illative moitteettomaanne moitteettomiinne adessive moitteettomallanne moitteettomillanne ablative moitteettomaltanne moitteettomiltanne allative moitteettomallenne moitteettomillenne essive moitteettomananne moitteettominanne translative moitteettomaksenne moitteettomiksenne abessive moitteettomattanne moitteettomittanne instructive — — comitative — moitteettominenne third-person possessor singular plural nominative moitteettomansa moitteettomansa accusative nom. moitteettomansa moitteettomansa gen. moitteettomansa genitive moitteettomansa moitteettomiensa moitteetontensarare partitive moitteetontaan moitteetontansa moitteettomiaan moitteettomiansa inessive moitteettomassaan moitteettomassansa moitteettomissaan moitteettomissansa elative moitteettomastaan moitteettomastansa moitteettomistaan moitteettomistansa illative moitteettomaansa moitteettomiinsa adessive moitteettomallaan moitteettomallansa moitteettomillaan moitteettomillansa ablative moitteettomaltaan moitteettomaltansa moitteettomiltaan moitteettomiltansa allative moitteettomalleen moitteettomallensa moitteettomilleen moitteettomillensa essive moitteettomanaan moitteettomanansa moitteettominaan moitteettominansa translative moitteettomakseen moitteettomaksensa moitteettomikseen moitteettomiksensa abessive moitteettomattaan moitteettomattansa moitteettomittaan moitteettomittansa instructive — — comitative — moitteettomineen moitteettominensa

Derived terms

• moitteettomasti
• moitteettomuus

Further reading

• “moitteeton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish] (online dictionary, continuously updated, in Finnish), Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03