monottaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

monottaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmonotːɑminen/, [ˈmo̞no̞t̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): mo‧not‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

monottaminen

  1. verbal noun of monottaa
    1. (colloquial) kicking with a shoe

Declension

[edit]
Inflection of monottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monottaminen monottamiset
genitive monottamisen monottamisten
monottamisien
partitive monottamista monottamisia
illative monottamiseen monottamisiin
singular plural
nominative monottaminen monottamiset
accusative nom. monottaminen monottamiset
gen. monottamisen
genitive monottamisen monottamisten
monottamisien
partitive monottamista monottamisia
inessive monottamisessa monottamisissa
elative monottamisesta monottamisista
illative monottamiseen monottamisiin
adessive monottamisella monottamisilla
ablative monottamiselta monottamisilta
allative monottamiselle monottamisille
essive monottamisena monottamisina
translative monottamiseksi monottamisiksi
abessive monottamisetta monottamisitta
instructive monottamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of monottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative monottamiseni monottamiseni
accusative nom. monottamiseni monottamiseni
gen. monottamiseni
genitive monottamiseni monottamisteni
monottamisieni
partitive monottamistani monottamisiani
inessive monottamisessani monottamisissani
elative monottamisestani monottamisistani
illative monottamiseeni monottamisiini
adessive monottamisellani monottamisillani
ablative monottamiseltani monottamisiltani
allative monottamiselleni monottamisilleni
essive monottamisenani monottamisinani
translative monottamisekseni monottamisikseni
abessive monottamisettani monottamisittani
instructive
comitative monottamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monottamisesi monottamisesi
accusative nom. monottamisesi monottamisesi
gen. monottamisesi
genitive monottamisesi monottamistesi
monottamisiesi
partitive monottamistasi monottamisiasi
inessive monottamisessasi monottamisissasi
elative monottamisestasi monottamisistasi
illative monottamiseesi monottamisiisi
adessive monottamisellasi monottamisillasi
ablative monottamiseltasi monottamisiltasi
allative monottamisellesi monottamisillesi
essive monottamisenasi monottamisinasi
translative monottamiseksesi monottamisiksesi
abessive monottamisettasi monottamisittasi
instructive
comitative monottamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monottamisemme monottamisemme
accusative nom. monottamisemme monottamisemme
gen. monottamisemme
genitive monottamisemme monottamistemme
monottamisiemme
partitive monottamistamme monottamisiamme
inessive monottamisessamme monottamisissamme
elative monottamisestamme monottamisistamme
illative monottamiseemme monottamisiimme
adessive monottamisellamme monottamisillamme
ablative monottamiseltamme monottamisiltamme
allative monottamisellemme monottamisillemme
essive monottamisenamme monottamisinamme
translative monottamiseksemme monottamisiksemme
abessive monottamisettamme monottamisittamme
instructive
comitative monottamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monottamisenne monottamisenne
accusative nom. monottamisenne monottamisenne
gen. monottamisenne
genitive monottamisenne monottamistenne
monottamisienne
partitive monottamistanne monottamisianne
inessive monottamisessanne monottamisissanne
elative monottamisestanne monottamisistanne
illative monottamiseenne monottamisiinne
adessive monottamisellanne monottamisillanne
ablative monottamiseltanne monottamisiltanne
allative monottamisellenne monottamisillenne
essive monottamisenanne monottamisinanne
translative monottamiseksenne monottamisiksenne
abessive monottamisettanne monottamisittanne
instructive
comitative monottamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monottamisensa monottamisensa
accusative nom. monottamisensa monottamisensa
gen. monottamisensa
genitive monottamisensa monottamistensa
monottamisiensa
partitive monottamistaan
monottamistansa
monottamisiaan
monottamisiansa
inessive monottamisessaan
monottamisessansa
monottamisissaan
monottamisissansa
elative monottamisestaan
monottamisestansa
monottamisistaan
monottamisistansa
illative monottamiseensa monottamisiinsa
adessive monottamisellaan
monottamisellansa
monottamisillaan
monottamisillansa
ablative monottamiseltaan
monottamiseltansa
monottamisiltaan
monottamisiltansa
allative monottamiselleen
monottamisellensa
monottamisilleen
monottamisillensa
essive monottamisenaan
monottamisenansa
monottamisinaan
monottamisinansa
translative monottamisekseen
monottamiseksensa
monottamisikseen
monottamisiksensa
abessive monottamisettaan
monottamisettansa
monottamisittaan
monottamisittansa
instructive
comitative monottamisineen
monottamisinensa