multiplikatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Internationalism (see English multiplicative), ultimately from Latin multiplicātīvus.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmultiplikɑtiːʋi/, [ˈmult̪iplikɑˌt̪iːʋi]
  • Rhymes: -iːʋi
  • Syllabification(key): mul‧tip‧li‧ka‧tii‧vi

Noun[edit]

multiplikatiivi

  1. (grammar) multiplicative, multiplicative case

Declension[edit]

Inflection of multiplikatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative multiplikatiivi multiplikatiivit
genitive multiplikatiivin multiplikatiivien
partitive multiplikatiivia multiplikatiiveja
illative multiplikatiiviin multiplikatiiveihin
singular plural
nominative multiplikatiivi multiplikatiivit
accusative nom. multiplikatiivi multiplikatiivit
gen. multiplikatiivin
genitive multiplikatiivin multiplikatiivien
partitive multiplikatiivia multiplikatiiveja
inessive multiplikatiivissa multiplikatiiveissa
elative multiplikatiivista multiplikatiiveista
illative multiplikatiiviin multiplikatiiveihin
adessive multiplikatiivilla multiplikatiiveilla
ablative multiplikatiivilta multiplikatiiveilta
allative multiplikatiiville multiplikatiiveille
essive multiplikatiivina multiplikatiiveina
translative multiplikatiiviksi multiplikatiiveiksi
instructive multiplikatiivein
abessive multiplikatiivitta multiplikatiiveitta
comitative multiplikatiiveineen
Possessive forms of multiplikatiivi (type risti)
possessor singular plural
1st person multiplikatiivini multiplikatiivimme
2nd person multiplikatiivisi multiplikatiivinne
3rd person multiplikatiivinsa

Synonyms[edit]