muuttumattomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

muuttumaton +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmuːtːumɑtːomuːs/, [ˈmuːt̪ːuˌmɑt̪ːo̞muːs̠]
  • Rhymes: -ɑtːomuːs
  • Syllabification: muut‧tu‧mat‧to‧muus

Noun[edit]

muuttumattomuus

  1. unchangingness, constancy, invariability, invariance, immutability

Declension[edit]

Inflection of muuttumattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative muuttumattomuus muuttumattomuudet
genitive muuttumattomuuden muuttumattomuuksien
partitive muuttumattomuutta muuttumattomuuksia
illative muuttumattomuuteen muuttumattomuuksiin
singular plural
nominative muuttumattomuus muuttumattomuudet
accusative nom. muuttumattomuus muuttumattomuudet
gen. muuttumattomuuden
genitive muuttumattomuuden muuttumattomuuksien
partitive muuttumattomuutta muuttumattomuuksia
inessive muuttumattomuudessa muuttumattomuuksissa
elative muuttumattomuudesta muuttumattomuuksista
illative muuttumattomuuteen muuttumattomuuksiin
adessive muuttumattomuudella muuttumattomuuksilla
ablative muuttumattomuudelta muuttumattomuuksilta
allative muuttumattomuudelle muuttumattomuuksille
essive muuttumattomuutena muuttumattomuuksina
translative muuttumattomuudeksi muuttumattomuuksiksi
instructive muuttumattomuuksin
abessive muuttumattomuudetta muuttumattomuuksitta
comitative muuttumattomuuksineen
Possessive forms of muuttumattomuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person muuttumattomuuteni muuttumattomuutemme
2nd person muuttumattomuutesi muuttumattomuutenne
3rd person muuttumattomuutensa