norkoilija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

norkoilla +‎ -ja

Noun[edit]

norkoilija

  1. loiterer
  2. agent noun of norkoilla

Declension[edit]

Inflection of norkoilija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative norkoilija norkoilijat
genitive norkoilijan norkoilijoiden
norkoilijoitten
partitive norkoilijaa norkoilijoita
illative norkoilijaan norkoilijoihin
singular plural
nominative norkoilija norkoilijat
accusative nom. norkoilija norkoilijat
gen. norkoilijan
genitive norkoilijan norkoilijoiden
norkoilijoitten
norkoilijainrare
partitive norkoilijaa norkoilijoita
inessive norkoilijassa norkoilijoissa
elative norkoilijasta norkoilijoista
illative norkoilijaan norkoilijoihin
adessive norkoilijalla norkoilijoilla
ablative norkoilijalta norkoilijoilta
allative norkoilijalle norkoilijoille
essive norkoilijana norkoilijoina
translative norkoilijaksi norkoilijoiksi
instructive norkoilijoin
abessive norkoilijatta norkoilijoitta
comitative norkoilijoineen