nuhteeton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

nuhde +‎ -ton

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈnuhteːton/, [ˈnuxt̪e̞ːt̪o̞n]
  • Rhymes: -uhteːton
  • Syllabification: nuh‧tee‧ton

Adjective[edit]

nuhteeton

  1. irreproachable, blameless

Declension[edit]

Inflection of nuhteeton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative nuhteeton nuhteettomat
genitive nuhteettoman nuhteettomien
partitive nuhteetonta nuhteettomia
illative nuhteettomaan nuhteettomiin
singular plural
nominative nuhteeton nuhteettomat
accusative nom. nuhteeton nuhteettomat
gen. nuhteettoman
genitive nuhteettoman nuhteettomien
nuhteetontenrare
partitive nuhteetonta nuhteettomia
inessive nuhteettomassa nuhteettomissa
elative nuhteettomasta nuhteettomista
illative nuhteettomaan nuhteettomiin
adessive nuhteettomalla nuhteettomilla
ablative nuhteettomalta nuhteettomilta
allative nuhteettomalle nuhteettomille
essive nuhteettomana nuhteettomina
translative nuhteettomaksi nuhteettomiksi
instructive nuhteettomin
abessive nuhteettomatta nuhteettomitta
comitative nuhteettomine
Possessive forms of nuhteeton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person nuhteettomani nuhteettomamme
2nd person nuhteettomasi nuhteettomanne
3rd person nuhteettomansa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]