oikeinkirjoitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oikein (correct) +‎ kirjoitus (writing), calque of German Rechtschreibung (orthography) and/or calque of Swedish rättskrivning (orthography)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈoi̯kei̯nˌkirjoi̯tus/, [ˈo̞i̯ke̞i̯ŋˌkirjo̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -irjoitus
  • Syllabification(key): oi‧kein‧kir‧joi‧tus

Noun[edit]

oikeinkirjoitus

  1. orthography

Declension[edit]

Inflection of oikeinkirjoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative oikeinkirjoitus oikeinkirjoitukset
genitive oikeinkirjoituksen oikeinkirjoitusten
oikeinkirjoituksien
partitive oikeinkirjoitusta oikeinkirjoituksia
illative oikeinkirjoitukseen oikeinkirjoituksiin
singular plural
nominative oikeinkirjoitus oikeinkirjoitukset
accusative nom. oikeinkirjoitus oikeinkirjoitukset
gen. oikeinkirjoituksen
genitive oikeinkirjoituksen oikeinkirjoitusten
oikeinkirjoituksien
partitive oikeinkirjoitusta oikeinkirjoituksia
inessive oikeinkirjoituksessa oikeinkirjoituksissa
elative oikeinkirjoituksesta oikeinkirjoituksista
illative oikeinkirjoitukseen oikeinkirjoituksiin
adessive oikeinkirjoituksella oikeinkirjoituksilla
ablative oikeinkirjoitukselta oikeinkirjoituksilta
allative oikeinkirjoitukselle oikeinkirjoituksille
essive oikeinkirjoituksena oikeinkirjoituksina
translative oikeinkirjoitukseksi oikeinkirjoituksiksi
instructive oikeinkirjoituksin
abessive oikeinkirjoituksetta oikeinkirjoituksitta
comitative oikeinkirjoituksineen
Possessive forms of oikeinkirjoitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person oikeinkirjoitukseni oikeinkirjoituksemme
2nd person oikeinkirjoituksesi oikeinkirjoituksenne
3rd person oikeinkirjoituksensa