olomuoto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

olomuoto

  1. state of matter

Declension[edit]

Inflection of olomuoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative olomuoto olomuodot
genitive olomuodon olomuotojen
partitive olomuotoa olomuotoja
illative olomuotoon olomuotoihin
singular plural
nominative olomuoto olomuodot
accusative nom. olomuoto olomuodot
gen. olomuodon
genitive olomuodon olomuotojen
partitive olomuotoa olomuotoja
inessive olomuodossa olomuodoissa
elative olomuodosta olomuodoista
illative olomuotoon olomuotoihin
adessive olomuodolla olomuodoilla
ablative olomuodolta olomuodoilta
allative olomuodolle olomuodoille
essive olomuotona olomuotoina
translative olomuodoksi olomuodoiksi
instructive olomuodoin
abessive olomuodotta olomuodoitta
comitative olomuotoineen