omistautuminen

Finnish

Etymology

omistautua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomistɑu̯tuminen/, [ˈo̞mis̠ˌtɑ̝u̯t̪uˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): o‧mis‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

omistautuminen

1. verbal noun of omistautua
   1. devoting oneself, dedicating oneself

Declension

Inflection of omistautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		omistautuminen	omistautumiset
genitive		omistautumisen	omistautumisten omistautumisien
partitive		omistautumista	omistautumisia
illative		omistautumiseen	omistautumisiin
		singular	plural
nominative		omistautuminen	omistautumiset
accusative	nom.	omistautuminen	omistautumiset
	gen.	omistautumisen
genitive		omistautumisen	omistautumisten omistautumisien
partitive		omistautumista	omistautumisia
inessive		omistautumisessa	omistautumisissa
elative		omistautumisesta	omistautumisista
illative		omistautumiseen	omistautumisiin
adessive		omistautumisella	omistautumisilla
ablative		omistautumiselta	omistautumisilta
allative		omistautumiselle	omistautumisille
essive		omistautumisena	omistautumisina
translative		omistautumiseksi	omistautumisiksi
abessive		omistautumisetta	omistautumisitta
instructive		—	omistautumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of omistautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative omistautumiseni omistautumiseni accusative nom. omistautumiseni omistautumiseni gen. omistautumiseni genitive omistautumiseni omistautumisteni omistautumisieni partitive omistautumistani omistautumisiani inessive omistautumisessani omistautumisissani elative omistautumisestani omistautumisistani illative omistautumiseeni omistautumisiini adessive omistautumisellani omistautumisillani ablative omistautumiseltani omistautumisiltani allative omistautumiselleni omistautumisilleni essive omistautumisenani omistautumisinani translative omistautumisekseni omistautumisikseni abessive omistautumisettani omistautumisittani instructive — — comitative — omistautumisineni second-person singular possessor singular plural nominative omistautumisesi omistautumisesi accusative nom. omistautumisesi omistautumisesi gen. omistautumisesi genitive omistautumisesi omistautumistesi omistautumisiesi partitive omistautumistasi omistautumisiasi inessive omistautumisessasi omistautumisissasi elative omistautumisestasi omistautumisistasi illative omistautumiseesi omistautumisiisi adessive omistautumisellasi omistautumisillasi ablative omistautumiseltasi omistautumisiltasi allative omistautumisellesi omistautumisillesi essive omistautumisenasi omistautumisinasi translative omistautumiseksesi omistautumisiksesi abessive omistautumisettasi omistautumisittasi instructive — — comitative — omistautumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative omistautumisemme omistautumisemme accusative nom. omistautumisemme omistautumisemme gen. omistautumisemme genitive omistautumisemme omistautumistemme omistautumisiemme partitive omistautumistamme omistautumisiamme inessive omistautumisessamme omistautumisissamme elative omistautumisestamme omistautumisistamme illative omistautumiseemme omistautumisiimme adessive omistautumisellamme omistautumisillamme ablative omistautumiseltamme omistautumisiltamme allative omistautumisellemme omistautumisillemme essive omistautumisenamme omistautumisinamme translative omistautumiseksemme omistautumisiksemme abessive omistautumisettamme omistautumisittamme instructive — — comitative — omistautumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative omistautumisenne omistautumisenne accusative nom. omistautumisenne omistautumisenne gen. omistautumisenne genitive omistautumisenne omistautumistenne omistautumisienne partitive omistautumistanne omistautumisianne inessive omistautumisessanne omistautumisissanne elative omistautumisestanne omistautumisistanne illative omistautumiseenne omistautumisiinne adessive omistautumisellanne omistautumisillanne ablative omistautumiseltanne omistautumisiltanne allative omistautumisellenne omistautumisillenne essive omistautumisenanne omistautumisinanne translative omistautumiseksenne omistautumisiksenne abessive omistautumisettanne omistautumisittanne instructive — — comitative — omistautumisinenne third-person possessor singular plural nominative omistautumisensa omistautumisensa accusative nom. omistautumisensa omistautumisensa gen. omistautumisensa genitive omistautumisensa omistautumistensa omistautumisiensa partitive omistautumistaan omistautumistansa omistautumisiaan omistautumisiansa inessive omistautumisessaan omistautumisessansa omistautumisissaan omistautumisissansa elative omistautumisestaan omistautumisestansa omistautumisistaan omistautumisistansa illative omistautumiseensa omistautumisiinsa adessive omistautumisellaan omistautumisellansa omistautumisillaan omistautumisillansa ablative omistautumiseltaan omistautumiseltansa omistautumisiltaan omistautumisiltansa allative omistautumiselleen omistautumisellensa omistautumisilleen omistautumisillensa essive omistautumisenaan omistautumisenansa omistautumisinaan omistautumisinansa translative omistautumisekseen omistautumiseksensa omistautumisikseen omistautumisiksensa abessive omistautumisettaan omistautumisettansa omistautumisittaan omistautumisittansa instructive — — comitative — omistautumisineen omistautumisinensa