onnistuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

onnistu- +‎ -minen

Noun[edit]

onnistuminen

  1. success

Declension[edit]

Inflection of onnistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative onnistuminen onnistumiset
genitive onnistumisen onnistumisten
onnistumisien
partitive onnistumista onnistumisia
illative onnistumiseen onnistumisiin
singular plural
nominative onnistuminen onnistumiset
accusative nom. onnistuminen onnistumiset
gen. onnistumisen
genitive onnistumisen onnistumisten
onnistumisien
partitive onnistumista onnistumisia
inessive onnistumisessa onnistumisissa
elative onnistumisesta onnistumisista
illative onnistumiseen onnistumisiin
adessive onnistumisella onnistumisilla
ablative onnistumiselta onnistumisilta
allative onnistumiselle onnistumisille
essive onnistumisena onnistumisina
translative onnistumiseksi onnistumisiksi
instructive onnistumisin
abessive onnistumisetta onnistumisitta
comitative onnistumisineen

Antonyms[edit]

Verb[edit]

onnistuminen

  1. Fourth infinitive of onnistua.

Anagrams[edit]