onomatopoeettisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

onomatopoeettinen +‎ -uus

Noun[edit]

onomatopoeettisuus

  1. onomatopoeia

Declension[edit]

Inflection of onomatopoeettisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative onomatopoeettisuus onomatopoeettisuudet
genitive onomatopoeettisuuden onomatopoeettisuuksien
partitive onomatopoeettisuutta onomatopoeettisuuksia
illative onomatopoeettisuuteen onomatopoeettisuuksiin
singular plural
nominative onomatopoeettisuus onomatopoeettisuudet
accusative nom. onomatopoeettisuus onomatopoeettisuudet
gen. onomatopoeettisuuden
genitive onomatopoeettisuuden onomatopoeettisuuksien
partitive onomatopoeettisuutta onomatopoeettisuuksia
inessive onomatopoeettisuudessa onomatopoeettisuuksissa
elative onomatopoeettisuudesta onomatopoeettisuuksista
illative onomatopoeettisuuteen onomatopoeettisuuksiin
adessive onomatopoeettisuudella onomatopoeettisuuksilla
ablative onomatopoeettisuudelta onomatopoeettisuuksilta
allative onomatopoeettisuudelle onomatopoeettisuuksille
essive onomatopoeettisuutena onomatopoeettisuuksina
translative onomatopoeettisuudeksi onomatopoeettisuuksiksi
instructive onomatopoeettisuuksin
abessive onomatopoeettisuudetta onomatopoeettisuuksitta
comitative onomatopoeettisuuksineen