päälause

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

pää-(main) +‎ lause(clause)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: pää‧lau‧se

Noun[edit]

päälause

  1. (grammar) main clause, independent clause

Declension[edit]

Inflection of päälause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative päälause päälauseet
genitive päälauseen päälauseiden
päälauseitten
partitive päälausetta päälauseita
illative päälauseeseen päälauseisiin
päälauseihin
singular plural
nominative päälause päälauseet
accusative nom. päälause päälauseet
gen. päälauseen
genitive päälauseen päälauseiden
päälauseitten
partitive päälausetta päälauseita
inessive päälauseessa päälauseissa
elative päälauseesta päälauseista
illative päälauseeseen päälauseisiin
päälauseihin
adessive päälauseella päälauseilla
ablative päälauseelta päälauseilta
allative päälauseelle päälauseille
essive päälauseena päälauseina
translative päälauseeksi päälauseiksi
instructive päälausein
abessive päälauseetta päälauseitta
comitative päälauseineen