periminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb periä (to inherit) +‎ -minen.

Noun[edit]

periminen

  1. inheritance (passing of title to an estate upon death)

Declension[edit]

Inflection of periminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative periminen perimiset
genitive perimisen perimisten
perimisien
partitive perimistä perimisiä
illative perimiseen perimisiin
singular plural
nominative periminen perimiset
accusative nom. periminen perimiset
gen. perimisen
genitive perimisen perimisten
perimisien
partitive perimistä perimisiä
inessive perimisessä perimisissä
elative perimisestä perimisistä
illative perimiseen perimisiin
adessive perimisellä perimisillä
ablative perimiseltä perimisiltä
allative perimiselle perimisille
essive perimisenä perimisinä
translative perimiseksi perimisiksi
instructive perimisin
abessive perimisettä perimisittä
comitative perimisineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]