perusteeton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

peruste +‎ -ton

Adjective[edit]

perusteeton  (comparative perusteettomampi, superlative perusteettomin)

  1. gratuitous, unjustified, uncalled-for, unfounded (not called for by the circumstances; without reason, cause, or proof)

Declension[edit]

Inflection of perusteeton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative perusteeton perusteettomat
genitive perusteettoman perusteettomien
partitive perusteetonta perusteettomia
illative perusteettomaan perusteettomiin
singular plural
nominative perusteeton perusteettomat
accusative nom.? perusteeton perusteettomat
gen. perusteettoman
genitive perusteettoman perusteettomien
perusteetontenrare
partitive perusteetonta perusteettomia
inessive perusteettomassa perusteettomissa
elative perusteettomasta perusteettomista
illative perusteettomaan perusteettomiin
adessive perusteettomalla perusteettomilla
ablative perusteettomalta perusteettomilta
allative perusteettomalleˣ perusteettomilleˣ
essive perusteettomana perusteettomina
translative perusteettomaksi perusteettomiksi
instructive perusteettomin
abessive perusteettomatta perusteettomitta
comitative perusteettomine