pitkäikäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index pi)

Etymology[edit]

pitkä ‎(long) +‎ ikäinen ‎(of age)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: pit‧kä‧i‧käi‧nen

Adjective[edit]

pitkäikäinen  (comparative pitkäikäisempi, superlative pitkäikäisin)

  1. long-lasting (persisting or enduring for a long time)
    Tämä työkalu on kalliimpi, mutta se on pitkäikäinen ja hintansa väärti.
    This tool is more costly but it is long-lasting and worth the price.
  2. long-lived (having a long lifespan; surviving for a long period of time)
    Islantilaiset ja japanilaiset syövät paljon kalaa ja molemmat ovat pitkäikäisiä.
    The Icelanders and the Japanese eat a lot of fish and both are long-lived.

Declension[edit]

Inflection of pitkäikäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pitkäikäinen pitkäikäiset
genitive pitkäikäisen pitkäikäisten
pitkäikäisien
partitive pitkäikäistä pitkäikäisiä
illative pitkäikäiseen pitkäikäisiin
singular plural
nominative pitkäikäinen pitkäikäiset
accusative nom.? pitkäikäinen pitkäikäiset
gen. pitkäikäisen
genitive pitkäikäisen pitkäikäisten
pitkäikäisien
partitive pitkäikäistä pitkäikäisiä
inessive pitkäikäisessä pitkäikäisissä
elative pitkäikäisestä pitkäikäisistä
illative pitkäikäiseen pitkäikäisiin
adessive pitkäikäisellä pitkäikäisillä
ablative pitkäikäiseltä pitkäikäisiltä
allative pitkäikäiselle pitkäikäisille
essive pitkäikäisenä pitkäikäisinä
translative pitkäikäiseksi pitkäikäisiksi
instructive pitkäikäisin
abessive pitkäikäisettä pitkäikäisittä
comitative pitkäikäisine

Synonyms[edit]