poikkeavuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

poikkeava +‎ -uus

Noun[edit]

poikkeavuus

  1. abnormality (the state of being abnormal)

Declension[edit]

Inflection of poikkeavuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative poikkeavuus poikkeavuudet
genitive poikkeavuuden poikkeavuuksien
partitive poikkeavuutta poikkeavuuksia
illative poikkeavuuteen poikkeavuuksiin
singular plural
nominative poikkeavuus poikkeavuudet
accusative nom. poikkeavuus poikkeavuudet
gen. poikkeavuuden
genitive poikkeavuuden poikkeavuuksien
partitive poikkeavuutta poikkeavuuksia
inessive poikkeavuudessa poikkeavuuksissa
elative poikkeavuudesta poikkeavuuksista
illative poikkeavuuteen poikkeavuuksiin
adessive poikkeavuudella poikkeavuuksilla
ablative poikkeavuudelta poikkeavuuksilta
allative poikkeavuudelle poikkeavuuksille
essive poikkeavuutena poikkeavuuksina
translative poikkeavuudeksi poikkeavuuksiksi
instructive poikkeavuuksin
abessive poikkeavuudetta poikkeavuuksitta
comitative poikkeavuuksineen