poikkeuksellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index po)

Etymology[edit]

poikkeus +‎ -llinen

Adjective[edit]

poikkeuksellinen (comparative poikkeuksellisempi, superlative poikkeuksellisin)

  1. Exceptional.
    • Hän on poikkeuksellinen tyttö.
      • She's an exceptional girl.
    • Tapasin poikkeuksellisen tytön.
      • I met an exceptional girl.
    • Siinä ei ole mitään poikkeuksellista.
      • There's nothing exceptional in it.

Declension[edit]

Inflection of poikkeuksellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative poikkeuksellinen poikkeukselliset
genitive poikkeuksellisen poikkeuksellisten
poikkeuksellisien
partitive poikkeuksellista poikkeuksellisia
illative poikkeukselliseen poikkeuksellisiin
singular plural
nominative poikkeuksellinen poikkeukselliset
accusative nom. poikkeuksellinen poikkeukselliset
gen. poikkeuksellisen
genitive poikkeuksellisen poikkeuksellisten
poikkeuksellisien
partitive poikkeuksellista poikkeuksellisia
inessive poikkeuksellisessa poikkeuksellisissa
elative poikkeuksellisesta poikkeuksellisista
illative poikkeukselliseen poikkeuksellisiin
adessive poikkeuksellisella poikkeuksellisilla
ablative poikkeukselliselta poikkeuksellisilta
allative poikkeukselliselle poikkeuksellisille
essive poikkeuksellisena poikkeuksellisina
translative poikkeukselliseksi poikkeuksellisiksi
instructive poikkeuksellisin
abessive poikkeuksellisetta poikkeuksellisitta
comitative poikkeuksellisine

Derived terms[edit]