prelaatti

Finnish

Etymology

Internationalism (see English prelate), ultimately from Medieval Latin praelātus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈprelɑːtːi/, [ˈpre̞lɑːt̪ːi]
• Rhymes: -elɑːtːi
• Syllabification^(key): pre‧laat‧ti

Noun

prelaatti

1. prelate (clergyman of high rank and authority)

Declension

Inflection of prelaatti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		prelaatti	prelaatit
genitive		prelaatin	prelaattien
partitive		prelaattia	prelaatteja
illative		prelaattiin	prelaatteihin
		singular	plural
nominative		prelaatti	prelaatit
accusative	nom.	prelaatti	prelaatit
	gen.	prelaatin
genitive		prelaatin	prelaattien
partitive		prelaattia	prelaatteja
inessive		prelaatissa	prelaateissa
elative		prelaatista	prelaateista
illative		prelaattiin	prelaatteihin
adessive		prelaatilla	prelaateilla
ablative		prelaatilta	prelaateilta
allative		prelaatille	prelaateille
essive		prelaattina	prelaatteina
translative		prelaatiksi	prelaateiksi
instructive		—	prelaatein
abessive		prelaatitta	prelaateitta
comitative		—	prelaatteineen

Possessive forms of prelaatti (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	prelaattini	prelaattimme
2nd person	prelaattisi	prelaattinne
3rd person	prelaattinsa

Derived terms

• prelatuuri