puhekielinen

Finnish

Etymology

puhekieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpuheˣˌkie̯linen/, [ˈpuɦe̞k̚ˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): pu‧he‧kie‧li‧nen
• Hyphenation^(key): puhe‧kieli‧nen

Adjective

puhekielinen (comparative puhekielisempi, superlative puhekielisin)

1. colloquial

Declension

Inflection of puhekielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		puhekielinen	puhekieliset
genitive		puhekielisen	puhekielisten puhekielisien
partitive		puhekielistä	puhekielisiä
illative		puhekieliseen	puhekielisiin
		singular	plural
nominative		puhekielinen	puhekieliset
accusative	nom.	puhekielinen	puhekieliset
	gen.	puhekielisen
genitive		puhekielisen	puhekielisten puhekielisien
partitive		puhekielistä	puhekielisiä
inessive		puhekielisessä	puhekielisissä
elative		puhekielisestä	puhekielisistä
illative		puhekieliseen	puhekielisiin
adessive		puhekielisellä	puhekielisillä
ablative		puhekieliseltä	puhekielisiltä
allative		puhekieliselle	puhekielisille
essive		puhekielisenä	puhekielisinä
translative		puhekieliseksi	puhekielisiksi
abessive		puhekielisettä	puhekielisittä
instructive		—	puhekielisin
comitative		—	puhekielisine

Possessive forms of puhekielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative puhekieliseni puhekieliseni accusative nom. puhekieliseni puhekieliseni gen. puhekieliseni genitive puhekieliseni puhekielisteni puhekielisieni partitive puhekielistäni puhekielisiäni inessive puhekielisessäni puhekielisissäni elative puhekielisestäni puhekielisistäni illative puhekieliseeni puhekielisiini adessive puhekieliselläni puhekielisilläni ablative puhekieliseltäni puhekielisiltäni allative puhekieliselleni puhekielisilleni essive puhekielisenäni puhekielisinäni translative puhekielisekseni puhekielisikseni abessive puhekielisettäni puhekielisittäni instructive — — comitative — puhekielisineni second-person singular possessor singular plural nominative puhekielisesi puhekielisesi accusative nom. puhekielisesi puhekielisesi gen. puhekielisesi genitive puhekielisesi puhekielistesi puhekielisiesi partitive puhekielistäsi puhekielisiäsi inessive puhekielisessäsi puhekielisissäsi elative puhekielisestäsi puhekielisistäsi illative puhekieliseesi puhekielisiisi adessive puhekieliselläsi puhekielisilläsi ablative puhekieliseltäsi puhekielisiltäsi allative puhekielisellesi puhekielisillesi essive puhekielisenäsi puhekielisinäsi translative puhekieliseksesi puhekielisiksesi abessive puhekielisettäsi puhekielisittäsi instructive — — comitative — puhekielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative puhekielisemme puhekielisemme accusative nom. puhekielisemme puhekielisemme gen. puhekielisemme genitive puhekielisemme puhekielistemme puhekielisiemme partitive puhekielistämme puhekielisiämme inessive puhekielisessämme puhekielisissämme elative puhekielisestämme puhekielisistämme illative puhekieliseemme puhekielisiimme adessive puhekielisellämme puhekielisillämme ablative puhekieliseltämme puhekielisiltämme allative puhekielisellemme puhekielisillemme essive puhekielisenämme puhekielisinämme translative puhekieliseksemme puhekielisiksemme abessive puhekielisettämme puhekielisittämme instructive — — comitative — puhekielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative puhekielisenne puhekielisenne accusative nom. puhekielisenne puhekielisenne gen. puhekielisenne genitive puhekielisenne puhekielistenne puhekielisienne partitive puhekielistänne puhekielisiänne inessive puhekielisessänne puhekielisissänne elative puhekielisestänne puhekielisistänne illative puhekieliseenne puhekielisiinne adessive puhekielisellänne puhekielisillänne ablative puhekieliseltänne puhekielisiltänne allative puhekielisellenne puhekielisillenne essive puhekielisenänne puhekielisinänne translative puhekieliseksenne puhekielisiksenne abessive puhekielisettänne puhekielisittänne instructive — — comitative — puhekielisinenne third-person possessor singular plural nominative puhekielisensä puhekielisensä accusative nom. puhekielisensä puhekielisensä gen. puhekielisensä genitive puhekielisensä puhekielistensä puhekielisiensä partitive puhekielistään puhekielistänsä puhekielisiään puhekielisiänsä inessive puhekielisessään puhekielisessänsä puhekielisissään puhekielisissänsä elative puhekielisestään puhekielisestänsä puhekielisistään puhekielisistänsä illative puhekieliseensä puhekielisiinsä adessive puhekielisellään puhekielisellänsä puhekielisillään puhekielisillänsä ablative puhekieliseltään puhekieliseltänsä puhekielisiltään puhekielisiltänsä allative puhekieliselleen puhekielisellensä puhekielisilleen puhekielisillensä essive puhekielisenään puhekielisenänsä puhekielisinään puhekielisinänsä translative puhekielisekseen puhekieliseksensä puhekielisikseen puhekielisiksensä abessive puhekielisettään puhekielisettänsä puhekielisittään puhekielisittänsä instructive — — comitative — puhekielisineen puhekielisinensä

Derived terms

• puhekielisyys

Further reading

• “puhekielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023