puhekielinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

puhekielinen ‎(comparative puhekielisempi, superlative puhekielisin)

  1. colloquial

Declension[edit]

Inflection of puhekielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative puhekielinen puhekieliset
genitive puhekielisen puhekielisten
puhekielisien
partitive puhekielistä puhekielisiä
illative puhekieliseen puhekielisiin
singular plural
nominative puhekielinen puhekieliset
accusative nom. puhekielinen puhekieliset
gen. puhekielisen
genitive puhekielisen puhekielisten
puhekielisien
partitive puhekielistä puhekielisiä
inessive puhekielisessä puhekielisissä
elative puhekielisestä puhekielisistä
illative puhekieliseen puhekielisiin
adessive puhekielisellä puhekielisillä
ablative puhekieliseltä puhekielisiltä
allative puhekieliselle puhekielisille
essive puhekielisenä puhekielisinä
translative puhekieliseksi puhekielisiksi
instructive puhekielisin
abessive puhekielisettä puhekielisittä
comitative puhekielisine

Synonyms[edit]