rääpäle

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *räpäleh.

Noun[edit]

rääpäle

  1. A runt.

Declension[edit]

Inflection of rääpäle (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative rääpäle rääpäleet
genitive rääpäleen rääpäleiden
rääpäleitten
partitive rääpälettä rääpäleitä
illative rääpäleeseen rääpäleisiin
rääpäleihin
singular plural
nominative rääpäle rääpäleet
accusative nom. rääpäle rääpäleet
gen. rääpäleen
genitive rääpäleen rääpäleiden
rääpäleitten
partitive rääpälettä rääpäleitä
inessive rääpäleessä rääpäleissä
elative rääpäleestä rääpäleistä
illative rääpäleeseen rääpäleisiin
rääpäleihin
adessive rääpäleellä rääpäleillä
ablative rääpäleeltä rääpäleiltä
allative rääpäleelle rääpäleille
essive rääpäleenä rääpäleinä
translative rääpäleeksi rääpäleiksi
instructive rääpälein
abessive rääpäleettä rääpäleittä
comitative rääpäleineen
Possessive forms of rääpäle (type hame)
possessor singular plural
1st person rääpäleeni rääpäleemme
2nd person rääpäleesi rääpäleenne
3rd person rääpäleensä