rämä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈræmæ/, [ˈræmæ]
  • Rhymes: -æmæ
  • Syllabification: rä‧mä

Adjective[edit]

rämä (not comparable)

  1. ramshackle

Declension[edit]

Inflection of rämä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative rämä rämät
genitive rämän rämien
partitive rämää rämiä
illative rämään rämiin
singular plural
nominative rämä rämät
accusative nom. rämä rämät
gen. rämän
genitive rämän rämien
rämäinrare
partitive rämää rämiä
inessive rämässä rämissä
elative rämästä rämistä
illative rämään rämiin
adessive rämällä rämillä
ablative rämältä rämiltä
allative rämälle rämille
essive rämänä räminä
translative rämäksi rämiksi
instructive rämin
abessive rämättä rämittä
comitative rämine
Possessive forms of rämä (type koira)
possessor singular plural
1st person rämäni rämämme
2nd person rämäsi rämänne
3rd person rämänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.