rantatuoli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Rantatuoli

Etymology[edit]

ranta (beach) +‎ tuoli (chair)

Noun[edit]

rantatuoli

  1. deck chair

Declension[edit]

Inflection of rantatuoli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative rantatuoli rantatuolit
genitive rantatuolin rantatuolien
partitive rantatuolia rantatuoleja
illative rantatuoliin rantatuoleihin
singular plural
nominative rantatuoli rantatuolit
accusative nom. rantatuoli rantatuolit
gen. rantatuolin
genitive rantatuolin rantatuolien
partitive rantatuolia rantatuoleja
inessive rantatuolissa rantatuoleissa
elative rantatuolista rantatuoleista
illative rantatuoliin rantatuoleihin
adessive rantatuolilla rantatuoleilla
ablative rantatuolilta rantatuoleilta
allative rantatuolille rantatuoleille
essive rantatuolina rantatuoleina
translative rantatuoliksi rantatuoleiksi
instructive rantatuolein
abessive rantatuolitta rantatuoleitta
comitative rantatuoleineen

Synonyms[edit]