riehakkuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

riehakas +‎ -uus

Noun[edit]

riehakkuus

  1. boisterousness

Declension[edit]

Inflection of riehakkuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative riehakkuus riehakkuudet
genitive riehakkuuden riehakkuuksien
partitive riehakkuutta riehakkuuksia
illative riehakkuuteen riehakkuuksiin
singular plural
nominative riehakkuus riehakkuudet
accusative nom. riehakkuus riehakkuudet
gen. riehakkuuden
genitive riehakkuuden riehakkuuksien
partitive riehakkuutta riehakkuuksia
inessive riehakkuudessa riehakkuuksissa
elative riehakkuudesta riehakkuuksista
illative riehakkuuteen riehakkuuksiin
adessive riehakkuudella riehakkuuksilla
ablative riehakkuudelta riehakkuuksilta
allative riehakkuudelle riehakkuuksille
essive riehakkuutena riehakkuuksina
translative riehakkuudeksi riehakkuuksiksi
instructive riehakkuuksin
abessive riehakkuudetta riehakkuuksitta
comitative riehakkuuksineen