ruokakauppa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ruoka (food) +‎ kauppa (store)

Noun[edit]

ruokakauppa

  1. (colloquial) grocery, grocer's, grocery store

Declension[edit]

Inflection of ruokakauppa (Kotus type 9/kala, pp-p gradation)
nominative ruokakauppa ruokakaupat
genitive ruokakaupan ruokakauppojen
partitive ruokakauppaa ruokakauppoja
illative ruokakauppaan ruokakauppoihin
singular plural
nominative ruokakauppa ruokakaupat
accusative nom.? ruokakauppa ruokakaupat
gen. ruokakaupan
genitive ruokakaupan ruokakauppojen
ruokakauppainrare
partitive ruokakauppaa ruokakauppoja
inessive ruokakaupassa ruokakaupoissa
elative ruokakaupasta ruokakaupoista
illative ruokakauppaan ruokakauppoihin
adessive ruokakaupalla ruokakaupoilla
ablative ruokakaupalta ruokakaupoilta
allative ruokakaupalleˣ ruokakaupoilleˣ
essive ruokakauppana ruokakauppoina
translative ruokakaupaksi ruokakaupoiksi
instructive ruokakaupoin
abessive ruokakaupatta ruokakaupoitta
comitative ruokakauppoineen

Usage notes[edit]

This term is used generally to refer to retailer for whom food is the main article. Usually they sell also other household supplies such as detergents.

Synonyms[edit]