ruostumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

ruostumaton (comparative ruostumattomampi, superlative ruostumattomin)

  1. (metallurgy) stainless, rustproof

Declension[edit]

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomine
Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ruostumattomani ruostumattomamme
2nd person ruostumattomasi ruostumattomanne
3rd person ruostumattomansa

Derived terms[edit]

Noun[edit]

ruostumaton

  1. Short for ruostumaton teräs, stainless steel.

Declension[edit]

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomineen
Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person ruostumattomani ruostumattomamme
2nd person ruostumattomasi ruostumattomanne
3rd person ruostumattomansa

Synonyms[edit]

Participle[edit]

ruostumaton

  1. Negative participle of ruostua.

Anagrams[edit]