sanajärjestys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kään‧tei‧nen

Etymology[edit]

sana (word) +‎ järjestys (order)

Noun[edit]

sanajärjestys

  1. (grammar) word order

Declension[edit]

Inflection of sanajärjestys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative sanajärjestys sanajärjestykset
genitive sanajärjestyksen sanajärjestysten
sanajärjestyksien
partitive sanajärjestystä sanajärjestyksiä
illative sanajärjestykseen sanajärjestyksiin
singular plural
nominative sanajärjestys sanajärjestykset
accusative nom. sanajärjestys sanajärjestykset
gen. sanajärjestyksen
genitive sanajärjestyksen sanajärjestysten
sanajärjestyksien
partitive sanajärjestystä sanajärjestyksiä
inessive sanajärjestyksessä sanajärjestyksissä
elative sanajärjestyksestä sanajärjestyksistä
illative sanajärjestykseen sanajärjestyksiin
adessive sanajärjestyksellä sanajärjestyksillä
ablative sanajärjestykseltä sanajärjestyksiltä
allative sanajärjestykselle sanajärjestyksille
essive sanajärjestyksenä sanajärjestyksinä
translative sanajärjestykseksi sanajärjestyksiksi
instructive sanajärjestyksin
abessive sanajärjestyksettä sanajärjestyksittä
comitative sanajärjestyksineen

See also[edit]