seikkailu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

seikkailla +‎ -u

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsei̯kːɑi̯lu/, [ˈs̠e̞i̯kːɑi̯lu]
  • Rhymes: -eikːɑilu
  • Syllabification(key): seik‧kai‧lu

Noun[edit]

seikkailu

  1. adventure

Declension[edit]

Inflection of seikkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative seikkailu seikkailut
genitive seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitive seikkailua seikkailuja
seikkailuita
illative seikkailuun seikkailuihin
singular plural
nominative seikkailu seikkailut
accusative nom. seikkailu seikkailut
gen. seikkailun
genitive seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitive seikkailua seikkailuja
seikkailuita
inessive seikkailussa seikkailuissa
elative seikkailusta seikkailuista
illative seikkailuun seikkailuihin
adessive seikkailulla seikkailuilla
ablative seikkailulta seikkailuilta
allative seikkailulle seikkailuille
essive seikkailuna seikkailuina
translative seikkailuksi seikkailuiksi
instructive seikkailuin
abessive seikkailutta seikkailuitta
comitative seikkailuineen
Possessive forms of seikkailu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person seikkailuni seikkailumme
2nd person seikkailusi seikkailunne
3rd person seikkailunsa