sepel

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsepel/, [ˈs̠e̞pe̞l]
• Rhymes: -epel
• Syllabification^(key): se‧pel

Noun

sepel

1. Obsolete form of seppel(e).

Usage notes

While obsolete on its own, it is commonly found in compounds.

Declension

Inflection of sepel (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative		sepel	sepelet
genitive		sepelen	sepelien sepelten
partitive		sepeltä	sepeliä
illative		sepeleen	sepeliin
		singular	plural
nominative		sepel	sepelet
accusative	nom.	sepel	sepelet
	gen.	sepelen
genitive		sepelen	sepelien sepelten
partitive		sepeltä	sepeliä
inessive		sepelessä	sepelissä
elative		sepelestä	sepelistä
illative		sepeleen	sepeliin
adessive		sepelellä	sepelillä
ablative		sepeleltä	sepeliltä
allative		sepelelle	sepelille
essive		sepelenä	sepelinä
translative		sepeleksi	sepeliksi
abessive		sepelettä	sepelittä
instructive		—	sepelin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sepel (Kotus type 32/sisar, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sepeleni sepeleni accusative nom. sepeleni sepeleni gen. sepeleni genitive sepeleni sepelieni sepelteni partitive sepeltäni sepeliäni inessive sepelessäni sepelissäni elative sepelestäni sepelistäni illative sepeleeni sepeliini adessive sepelelläni sepelilläni ablative sepeleltäni sepeliltäni allative sepelelleni sepelilleni essive sepelenäni sepelinäni translative sepelekseni sepelikseni abessive sepelettäni sepelittäni instructive — — comitative — sepelineni second-person singular possessor singular plural nominative sepelesi sepelesi accusative nom. sepelesi sepelesi gen. sepelesi genitive sepelesi sepeliesi sepeltesi partitive sepeltäsi sepeliäsi inessive sepelessäsi sepelissäsi elative sepelestäsi sepelistäsi illative sepeleesi sepeliisi adessive sepelelläsi sepelilläsi ablative sepeleltäsi sepeliltäsi allative sepelellesi sepelillesi essive sepelenäsi sepelinäsi translative sepeleksesi sepeliksesi abessive sepelettäsi sepelittäsi instructive — — comitative — sepelinesi first-person plural possessor singular plural nominative sepelemme sepelemme accusative nom. sepelemme sepelemme gen. sepelemme genitive sepelemme sepeliemme sepeltemme partitive sepeltämme sepeliämme inessive sepelessämme sepelissämme elative sepelestämme sepelistämme illative sepeleemme sepeliimme adessive sepelellämme sepelillämme ablative sepeleltämme sepeliltämme allative sepelellemme sepelillemme essive sepelenämme sepelinämme translative sepeleksemme sepeliksemme abessive sepelettämme sepelittämme instructive — — comitative — sepelinemme second-person plural possessor singular plural nominative sepelenne sepelenne accusative nom. sepelenne sepelenne gen. sepelenne genitive sepelenne sepelienne sepeltenne partitive sepeltänne sepeliänne inessive sepelessänne sepelissänne elative sepelestänne sepelistänne illative sepeleenne sepeliinne adessive sepelellänne sepelillänne ablative sepeleltänne sepeliltänne allative sepelellenne sepelillenne essive sepelenänne sepelinänne translative sepeleksenne sepeliksenne abessive sepelettänne sepelittänne instructive — — comitative — sepelinenne third-person possessor singular plural nominative sepelensä sepelensä accusative nom. sepelensä sepelensä gen. sepelensä genitive sepelensä sepeliensä sepeltensä partitive sepeltään sepeltänsä sepeliään sepeliänsä inessive sepelessään sepelessänsä sepelissään sepelissänsä elative sepelestään sepelestänsä sepelistään sepelistänsä illative sepeleensä sepeliinsä adessive sepelellään sepelellänsä sepelillään sepelillänsä ablative sepeleltään sepeleltänsä sepeliltään sepeliltänsä allative sepelelleen sepelellensä sepelilleen sepelillensä essive sepelenään sepelenänsä sepelinään sepelinänsä translative sepelekseen sepeleksensä sepelikseen sepeliksensä abessive sepelettään sepelettänsä sepelittään sepelittänsä instructive — — comitative — sepelineen sepelinensä

Derived terms

compounds

• sepelhanhi
• sepelkarhu
• sepelkyyhky
• sepelpoukama
• sepelrastas
• sepelsieppo
• sepelvaltimo

 

Indonesian

Etymology

From Dutch spel, spellen (“to spell”), from Middle Dutch spellen, from Old Dutch *spellon, from Proto-Germanic *spellōną.

Pronunciation

• IPA^(key): [səˈpɛl]
• Hyphenation: sê‧pèl

Verb

sêpèl

1. (imperative, colloquial) short for menyepel (“to spell”).

Derived terms

• menyepel
• sepelan

 

Further reading

• “sepel” in Kamus Besar Bahasa Indonesia, Jakarta: Agency for Language Development and Cultivation – Ministry of Education, Culture, Research, and Technology of the Republic of Indonesia, 2016.