seurustelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

seurustel- +‎ -u

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: seu‧rus‧te‧lu
  • Rhymes: -elu
  • IPA(key): /ˈseurusˌtelu/

Noun[edit]

seurustelu

  1. dating (romantic courtship)
  2. socializing (interacting with others)

Declension[edit]

Inflection of seurustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative seurustelu seurustelut
genitive seurustelun seurustelujen
seurusteluiden
seurusteluitten
partitive seurustelua seurusteluja
seurusteluita
illative seurusteluun seurusteluihin
singular plural
nominative seurustelu seurustelut
accusative nom. seurustelu seurustelut
gen. seurustelun
genitive seurustelun seurustelujen
seurusteluiden
seurusteluitten
partitive seurustelua seurusteluja
seurusteluita
inessive seurustelussa seurusteluissa
elative seurustelusta seurusteluista
illative seurusteluun seurusteluihin
adessive seurustelulla seurusteluilla
ablative seurustelulta seurusteluilta
allative seurustelulle seurusteluille
essive seurusteluna seurusteluina
translative seurusteluksi seurusteluiksi
instructive seurusteluin
abessive seurustelutta seurusteluitta
comitative seurusteluineen

Synonyms[edit]