siivu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

A loan from Old Swedish. Compare modern Swedish skiva.

Noun[edit]

siivu

  1. slice

Declension[edit]

Inflection of siivu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative siivu siivut
genitive siivun siivujen
partitive siivua siivuja
illative siivuun siivuihin
singular plural
nominative siivu siivut
accusative nom. siivu siivut
gen. siivun
genitive siivun siivujen
partitive siivua siivuja
inessive siivussa siivuissa
elative siivusta siivuista
illative siivuun siivuihin
adessive siivulla siivuilla
ablative siivulta siivuilta
allative siivulle siivuille
essive siivuna siivuina
translative siivuksi siivuiksi
instructive siivuin
abessive siivutta siivuitta
comitative siivuineen

See also[edit]

Anagrams[edit]


Northern Sami[edit]

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page per etymology instructions. You can also discuss it at the Etymology scriptorium.

Pronunciation[edit]

  • (Kautokeino) IPA(key): /ˈsijːvuː/

Noun[edit]

siivu

  1. travel conditions (in terms of weather)

Inflection[edit]

Even, iv-ivv gradation
Nominative siivu
Genitive siivvu
siivvo
Singular Plural
Nominative siivu siivvut
Accusative siivvu siivvuid
Genitive siivvu
siivvo
siivvuid
Illative siivui siivvuide
Locative siivvus siivvuin
Comitative siivvuin siivvuiguin
Essive siivun
Possessive forms
Singular Dual Plural
1st person siivon siivome siivomet
2nd person siivot siivode siivodet
3rd person siivus siivuska siivuset