sporttinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sportti +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsportːinen/, [ˈs̠po̞rt̪ːine̞n]
  • Rhymes: -ortːinen
  • Syllabification(key): sport‧ti‧nen

Adjective[edit]

sporttinen

  1. Synonym of urheilullinen.

Declension[edit]

Inflection of sporttinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sporttinen sporttiset
genitive sporttisen sporttisten
sporttisien
partitive sporttista sporttisia
illative sporttiseen sporttisiin
singular plural
nominative sporttinen sporttiset
accusative nom. sporttinen sporttiset
gen. sporttisen
genitive sporttisen sporttisten
sporttisien
partitive sporttista sporttisia
inessive sporttisessa sporttisissa
elative sporttisesta sporttisista
illative sporttiseen sporttisiin
adessive sporttisella sporttisilla
ablative sporttiselta sporttisilta
allative sporttiselle sporttisille
essive sporttisena sporttisina
translative sporttiseksi sporttisiksi
instructive sporttisin
abessive sporttisetta sporttisitta
comitative sporttisine
Possessive forms of sporttinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person sporttiseni sporttisemme
2nd person sporttisesi sporttisenne
3rd person sporttisensa