sukulainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *sukulainen, equivalent to suku +‎ -lainen.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsukulɑi̯nen/, [ˈs̠ukuˌlɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification: su‧ku‧lai‧nen

Noun[edit]

sukulainen

  1. relative, relation

Declension[edit]

Inflection of sukulainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sukulainen sukulaiset
genitive sukulaisen sukulaisten
sukulaisien
partitive sukulaista sukulaisia
illative sukulaiseen sukulaisiin
singular plural
nominative sukulainen sukulaiset
accusative nom. sukulainen sukulaiset
gen. sukulaisen
genitive sukulaisen sukulaisten
sukulaisien
partitive sukulaista sukulaisia
inessive sukulaisessa sukulaisissa
elative sukulaisesta sukulaisista
illative sukulaiseen sukulaisiin
adessive sukulaisella sukulaisilla
ablative sukulaiselta sukulaisilta
allative sukulaiselle sukulaisille
essive sukulaisena sukulaisina
translative sukulaiseksi sukulaisiksi
instructive sukulaisin
abessive sukulaisetta sukulaisitta
comitative sukulaisineen
Possessive forms of sukulainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person sukulaiseni sukulaisemme
2nd person sukulaisesi sukulaisenne
3rd person sukulaisensa

Anagrams[edit]