sukututkija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suku (family, kin) +‎ tutkija (researcher)

Noun[edit]

sukututkija

  1. genealogist

Declension[edit]

Inflection of sukututkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative sukututkija sukututkijat
genitive sukututkijan sukututkijoiden
sukututkijoitten
partitive sukututkijaa sukututkijoita
illative sukututkijaan sukututkijoihin
singular plural
nominative sukututkija sukututkijat
accusative nom. sukututkija sukututkijat
gen. sukututkijan
genitive sukututkijan sukututkijoiden
sukututkijoitten
sukututkijainrare
partitive sukututkijaa sukututkijoita
inessive sukututkijassa sukututkijoissa
elative sukututkijasta sukututkijoista
illative sukututkijaan sukututkijoihin
adessive sukututkijalla sukututkijoilla
ablative sukututkijalta sukututkijoilta
allative sukututkijalle sukututkijoille
essive sukututkijana sukututkijoina
translative sukututkijaksi sukututkijoiksi
instructive sukututkijoin
abessive sukututkijatta sukututkijoitta
comitative sukututkijoineen

Synonyms[edit]