tutkija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tutkia +‎ -ja

Noun[edit]

tutkija

  1. researcher

Declension[edit]

Inflection of tutkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative tutkija tutkijat
genitive tutkijan tutkijoiden
tutkijoitten
partitive tutkijaa tutkijoita
illative tutkijaan tutkijoihin
singular plural
nominative tutkija tutkijat
accusative nom. tutkija tutkijat
gen. tutkijan
genitive tutkijan tutkijoiden
tutkijoitten
tutkijainrare
partitive tutkijaa tutkijoita
inessive tutkijassa tutkijoissa
elative tutkijasta tutkijoista
illative tutkijaan tutkijoihin
adessive tutkijalla tutkijoilla
ablative tutkijalta tutkijoilta
allative tutkijalle tutkijoille
essive tutkijana tutkijoina
translative tutkijaksi tutkijoiksi
instructive tutkijoin
abessive tutkijatta tutkijoitta
comitative tutkijoineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]