rikostutkija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rikos(crime) +‎ tutkija(investigator)

Noun[edit]

rikostutkija

  1. criminalist (US), crime inspector

Declension[edit]

Inflection of rikostutkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative rikostutkija rikostutkijat
genitive rikostutkijan rikostutkijoiden
rikostutkijoitten
partitive rikostutkijaa rikostutkijoita
illative rikostutkijaan rikostutkijoihin
singular plural
nominative rikostutkija rikostutkijat
accusative nom. rikostutkija rikostutkijat
gen. rikostutkijan
genitive rikostutkijan rikostutkijoiden
rikostutkijoitten
rikostutkijainrare
partitive rikostutkijaa rikostutkijoita
inessive rikostutkijassa rikostutkijoissa
elative rikostutkijasta rikostutkijoista
illative rikostutkijaan rikostutkijoihin
adessive rikostutkijalla rikostutkijoilla
ablative rikostutkijalta rikostutkijoilta
allative rikostutkijalle rikostutkijoille
essive rikostutkijana rikostutkijoina
translative rikostutkijaksi rikostutkijoiksi
instructive rikostutkijoin
abessive rikostutkijatta rikostutkijoitta
comitative rikostutkijoineen