suomenkielinen

Finnish

Etymology

suomen (“of Finnish”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Adjective

suomenkielinen

1. Finnish-language, Finnish (of Finnish language)
   • suomenkielinen lause = a Finnish sentence
2. Finnish-speaking
   • Suomi on kaksikielinen maa, mutta Nilsiä on täysin suomenkielinen paikkakunta.
     • Finland is a bilingual country, but Nilsiä is a completely Finnish-speaking community.

Declension

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
		singular	plural
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
accusative	nom.	suomenkielinen	suomenkieliset
	gen.	suomenkielisen
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
inessive		suomenkielisessä	suomenkielisissä
elative		suomenkielisestä	suomenkielisistä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
adessive		suomenkielisellä	suomenkielisillä
ablative		suomenkieliseltä	suomenkielisiltä
allative		suomenkieliselle	suomenkielisille
essive		suomenkielisenä	suomenkielisinä
translative		suomenkieliseksi	suomenkielisiksi
instructive		—	suomenkielisin
abessive		suomenkielisettä	suomenkielisittä
comitative		—	suomenkielisine

Possessive forms of suomenkielinen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	suomenkieliseni	suomenkielisemme
2nd person	suomenkielisesi	suomenkielisenne
3rd person	suomenkielisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Noun

suomenkielinen

1. A Finnish-speaker; somebody whose mother tongue is Finnish.

Declension

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
		singular	plural
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
accusative	nom.	suomenkielinen	suomenkieliset
	gen.	suomenkielisen
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
inessive		suomenkielisessä	suomenkielisissä
elative		suomenkielisestä	suomenkielisistä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
adessive		suomenkielisellä	suomenkielisillä
ablative		suomenkieliseltä	suomenkielisiltä
allative		suomenkieliselle	suomenkielisille
essive		suomenkielisenä	suomenkielisinä
translative		suomenkieliseksi	suomenkielisiksi
instructive		—	suomenkielisin
abessive		suomenkielisettä	suomenkielisittä
comitative		—	suomenkielisineen

Possessive forms of suomenkielinen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	suomenkieliseni	suomenkielisemme
2nd person	suomenkielisesi	suomenkielisenne
3rd person	suomenkielisensä