suomenkielinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suomen (of Finnish) +‎ kielinen (being of a language)

Adjective[edit]

suomenkielinen

  1. Finnish-language, Finnish (of Finnish language)
    • suomenkielinen lause = a Finnish sentence
  2. Finnish-speaking
    • Suomi on kaksikielinen maa, mutta Nilsiä on täysin suomenkielinen paikkakunta.
      • Finland is a bilingual country, but Nilsiä is a completely Finnish-speaking community.

Declension[edit]

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suomenkielinen suomenkieliset
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
singular plural
nominative suomenkielinen suomenkieliset
accusative nom. suomenkielinen suomenkieliset
gen. suomenkielisen
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
inessive suomenkielisessä suomenkielisissä
elative suomenkielisestä suomenkielisistä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
adessive suomenkielisellä suomenkielisillä
ablative suomenkieliseltä suomenkielisiltä
allative suomenkieliselle suomenkielisille
essive suomenkielisenä suomenkielisinä
translative suomenkieliseksi suomenkielisiksi
instructive suomenkielisin
abessive suomenkielisettä suomenkielisittä
comitative suomenkielisine
Possessive forms of suomenkielinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person suomenkieliseni suomenkielisemme
2nd person suomenkielisesi suomenkielisenne
3rd person suomenkielisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Noun[edit]

suomenkielinen

  1. A Finnish-speaker; somebody whose mother tongue is Finnish.

Declension[edit]

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suomenkielinen suomenkieliset
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
singular plural
nominative suomenkielinen suomenkieliset
accusative nom. suomenkielinen suomenkieliset
gen. suomenkielisen
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
inessive suomenkielisessä suomenkielisissä
elative suomenkielisestä suomenkielisistä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
adessive suomenkielisellä suomenkielisillä
ablative suomenkieliseltä suomenkielisiltä
allative suomenkieliselle suomenkielisille
essive suomenkielisenä suomenkielisinä
translative suomenkieliseksi suomenkielisiksi
instructive suomenkielisin
abessive suomenkielisettä suomenkielisittä
comitative suomenkielisineen
Possessive forms of suomenkielinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person suomenkieliseni suomenkielisemme
2nd person suomenkielisesi suomenkielisenne
3rd person suomenkielisensä