suuntainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suunta (direction) +‎ -inen

Adjective[edit]

suuntainen

  1. genitive + ~ : having the direction of, being parallel to
    Rautatielinja on tien suuntainen.
    The railway line runs parallel to the road.

Declension[edit]

Inflection of suuntainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suuntainen suuntaiset
genitive suuntaisen suuntaisten
suuntaisien
partitive suuntaista suuntaisia
illative suuntaiseen suuntaisiin
singular plural
nominative suuntainen suuntaiset
accusative nom. suuntainen suuntaiset
gen. suuntaisen
genitive suuntaisen suuntaisten
suuntaisien
partitive suuntaista suuntaisia
inessive suuntaisessa suuntaisissa
elative suuntaisesta suuntaisista
illative suuntaiseen suuntaisiin
adessive suuntaisella suuntaisilla
ablative suuntaiselta suuntaisilta
allative suuntaiselle suuntaisille
essive suuntaisena suuntaisina
translative suuntaiseksi suuntaisiksi
instructive suuntaisin
abessive suuntaisetta suuntaisitta
comitative suuntaisine
Possessive forms of suuntainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person suuntaiseni suuntaisemme
2nd person suuntaisesi suuntaisenne
3rd person suuntaisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]