synnitön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

synti +‎ -tön

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsynːitøn/, [ˈs̠ynːit̪ø̞n]
  • Rhymes: -ynːitøn
  • Syllabification: syn‧ni‧tön

Adjective[edit]

synnitön

  1. sinless
  2. righteous

Declension[edit]

Inflection of synnitön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative synnitön synnittömät
genitive synnittömän synnittömien
partitive synnitöntä synnittömiä
illative synnittömään synnittömiin
singular plural
nominative synnitön synnittömät
accusative nom. synnitön synnittömät
gen. synnittömän
genitive synnittömän synnittömien
synnitöntenrare
partitive synnitöntä synnittömiä
inessive synnittömässä synnittömissä
elative synnittömästä synnittömistä
illative synnittömään synnittömiin
adessive synnittömällä synnittömillä
ablative synnittömältä synnittömiltä
allative synnittömälle synnittömille
essive synnittömänä synnittöminä
translative synnittömäksi synnittömiksi
instructive synnittömin
abessive synnittömättä synnittömittä
comitative synnittömine
Possessive forms of synnitön (type onneton)
possessor singular plural
1st person synnittömäni synnittömämme
2nd person synnittömäsi synnittömänne
3rd person synnittömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.