syytetty

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Passive past participle of syyttää.

Noun[edit]

syytetty

  1. (law) The accused, defendant.

Declension[edit]

Inflection of syytetty (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative syytetty syytetyt
genitive syytetyn syytettyjen
partitive syytettyä syytettyjä
illative syytettyyn syytettyihin
singular plural
nominative syytetty syytetyt
accusative nom. syytetty syytetyt
gen. syytetyn
genitive syytetyn syytettyjen
partitive syytettyä syytettyjä
inessive syytetyssä syytetyissä
elative syytetystä syytetyistä
illative syytettyyn syytettyihin
adessive syytetyllä syytetyillä
ablative syytetyltä syytetyiltä
allative syytetylle syytetyille
essive syytettynä syytettyinä
translative syytetyksi syytetyiksi
instructive syytetyin
abessive syytetyttä syytetyittä
comitative syytettyine

Synonyms[edit]

Verb[edit]

syytetty

  1. Past passive participle of syyttää.

Declension[edit]

Inflection of syytetty (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative syytetty syytetyt
genitive syytetyn syytettyjen
partitive syytettyä syytettyjä
illative syytettyyn syytettyihin
singular plural
nominative syytetty syytetyt
accusative nom. syytetty syytetyt
gen. syytetyn
genitive syytetyn syytettyjen
partitive syytettyä syytettyjä
inessive syytetyssä syytetyissä
elative syytetystä syytetyistä
illative syytettyyn syytettyihin
adessive syytetyllä syytetyillä
ablative syytetyltä syytetyiltä
allative syytetylle syytetyille
essive syytettynä syytettyinä
translative syytetyksi syytetyiksi
instructive syytetyin
abessive syytetyttä syytetyittä
comitative syytettyine

Anagrams[edit]