terhi

See also: Terhi

Finnish

Etymology

Akin to archaic terhu (“stickwilly, Galium spurium”). Possibly from the same root as terhakka, as the plant is a fast-spreading weed.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈterhi/, [ˈt̪e̞rhi]
• Rhymes: -erhi
• Syllabification^(key): ter‧hi

Noun

terhi

1. German madwort (Asperugo procumbens)
2. madwort (plant in the genus Asperugo)
3. (in the plural) the genus Asperugo

Declension

Inflection of terhi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		terhi	terhit
genitive		terhin	terhien
partitive		terhiä	terhejä
illative		terhiin	terheihin
		singular	plural
nominative		terhi	terhit
accusative	nom.	terhi	terhit
	gen.	terhin
genitive		terhin	terhien
partitive		terhiä	terhejä
inessive		terhissä	terheissä
elative		terhistä	terheistä
illative		terhiin	terheihin
adessive		terhillä	terheillä
ablative		terhiltä	terheiltä
allative		terhille	terheille
essive		terhinä	terheinä
translative		terhiksi	terheiksi
abessive		terhittä	terheittä
instructive		—	terhein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of terhi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative terhini terhini accusative nom. terhini terhini gen. terhini genitive terhini terhieni partitive terhiäni terhejäni inessive terhissäni terheissäni elative terhistäni terheistäni illative terhiini terheihini adessive terhilläni terheilläni ablative terhiltäni terheiltäni allative terhilleni terheilleni essive terhinäni terheinäni translative terhikseni terheikseni abessive terhittäni terheittäni instructive — — comitative — terheineni second-person singular possessor singular plural nominative terhisi terhisi accusative nom. terhisi terhisi gen. terhisi genitive terhisi terhiesi partitive terhiäsi terhejäsi inessive terhissäsi terheissäsi elative terhistäsi terheistäsi illative terhiisi terheihisi adessive terhilläsi terheilläsi ablative terhiltäsi terheiltäsi allative terhillesi terheillesi essive terhinäsi terheinäsi translative terhiksesi terheiksesi abessive terhittäsi terheittäsi instructive — — comitative — terheinesi first-person plural possessor singular plural nominative terhimme terhimme accusative nom. terhimme terhimme gen. terhimme genitive terhimme terhiemme partitive terhiämme terhejämme inessive terhissämme terheissämme elative terhistämme terheistämme illative terhiimme terheihimme adessive terhillämme terheillämme ablative terhiltämme terheiltämme allative terhillemme terheillemme essive terhinämme terheinämme translative terhiksemme terheiksemme abessive terhittämme terheittämme instructive — — comitative — terheinemme second-person plural possessor singular plural nominative terhinne terhinne accusative nom. terhinne terhinne gen. terhinne genitive terhinne terhienne partitive terhiänne terhejänne inessive terhissänne terheissänne elative terhistänne terheistänne illative terhiinne terheihinne adessive terhillänne terheillänne ablative terhiltänne terheiltänne allative terhillenne terheillenne essive terhinänne terheinänne translative terhiksenne terheiksenne abessive terhittänne terheittänne instructive — — comitative — terheinenne third-person possessor singular plural nominative terhinsä terhinsä accusative nom. terhinsä terhinsä gen. terhinsä genitive terhinsä terhiensä partitive terhiään terhiänsä terhejään terhejänsä inessive terhissään terhissänsä terheissään terheissänsä elative terhistään terhistänsä terheistään terheistänsä illative terhiinsä terheihinsä adessive terhillään terhillänsä terheillään terheillänsä ablative terhiltään terhiltänsä terheiltään terheiltänsä allative terhilleen terhillensä terheilleen terheillensä essive terhinään terhinänsä terheinään terheinänsä translative terhikseen terhiksensä terheikseen terheiksensä abessive terhittään terhittänsä terheittään terheittänsä instructive — — comitative — terheineen terheinensä

Anagrams

• rehti