terminatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Noun[edit]

terminatiivi

  1. (grammar) terminative case

Declension[edit]

Inflection of terminatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative terminatiivi terminatiivit
genitive terminatiivin terminatiivien
partitive terminatiivia terminatiiveja
illative terminatiiviin terminatiiveihin
singular plural
nominative terminatiivi terminatiivit
accusative nom. terminatiivi terminatiivit
gen. terminatiivin
genitive terminatiivin terminatiivien
partitive terminatiivia terminatiiveja
inessive terminatiivissa terminatiiveissa
elative terminatiivista terminatiiveista
illative terminatiiviin terminatiiveihin
adessive terminatiivilla terminatiiveilla
ablative terminatiivilta terminatiiveilta
allative terminatiiville terminatiiveille
essive terminatiivina terminatiiveina
translative terminatiiviksi terminatiiveiksi
instructive terminatiivein
abessive terminatiivitta terminatiiveitta
comitative terminatiiveineen
Possessive forms of terminatiivi (type risti)
possessor singular plural
1st person terminatiivini terminatiivimme
2nd person terminatiivisi terminatiivinne
3rd person terminatiivinsa