tihein

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

tihein

  1. superlative degree of tiheä
  2. Instructive plural form of tiheä.

Declension[edit]

Inflection of tihein (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative tihein tiheimmät
genitive tiheimmän tiheimpien
tiheinten
partitive tiheintä tiheimpiä
illative tiheimpään tiheimpiin
singular plural
nominative tihein tiheimmät
accusative nom.? tihein tiheimmät
gen. tiheimmän
genitive tiheimmän tiheimpien
tiheinten
tiheimpäinrare
partitive tiheintä tiheimpiä
inessive tiheimmässä tiheimmissä
elative tiheimmästä tiheimmistä
illative tiheimpään tiheimpiin
adessive tiheimmällä tiheimmillä
ablative tiheimmältä tiheimmiltä
allative tiheimmälle tiheimmille
essive tiheimpänä tiheimpinä
translative tiheimmäksi tiheimmiksi
instructive tiheimmin
abessive tiheimmättä tiheimmittä
comitative tiheimpine

Anagrams[edit]