tornitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

torni (rook) > tornittaa (to castle) + -us (-ing)

Noun[edit]

tornitus

  1. (chess) A castling.

Declension[edit]

Inflection of tornitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tornitus tornitukset
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
illative tornitukseen tornituksiin
singular plural
nominative tornitus tornitukset
accusative nom. tornitus tornitukset
gen. tornituksen
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
inessive tornituksessa tornituksissa
elative tornituksesta tornituksista
illative tornitukseen tornituksiin
adessive tornituksella tornituksilla
ablative tornitukselta tornituksilta
allative tornitukselle tornituksille
essive tornituksena tornituksina
translative tornitukseksi tornituksiksi
instructive tornituksin
abessive tornituksetta tornituksitta
comitative tornituksineen
Possessive forms of tornitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person tornitukseni tornituksemme
2nd person tornituksesi tornituksenne
3rd person tornituksensa

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]